Astutusreissu

RAIKULITYTTÖ REISSUSSA,
hikeä, eksymisiä, naurua ja selvittiin

Valmistelut aloitettiin pikaisesti koska, joko laskin juoksun väärin tahi alkoi pari viikkoa etuajassa.
Auto huoltoon siihen uudet umpiot, öljyt, siivous ja pesu, onneksi ilmastointi korjattiin jo viime kesänä.
Toyota Yaris valmiina lentoon, tosin yhtään Red Bullia ei tässä vaiheessa mukana. Kaikki epäilijät
ihmettelivät uskallanko pienellä autollani lähteä, mutta omaan pitää luottaa ja tilasin green gardin.
Vakuutukset, passit niin itselle kuin Toville ok. Proge testi 29.6. ja tulos ovulaatio alkanut 29-30.6.-1.7.
parhaat astutuspäivät. Tuli kiire koska piti ajaa 2100 km kun laivaan ei saatu lemmikkihyttiä. Päivi hoiti
tiedustelut Saksan kasvattajalle ja sieltäkin näytettiin vihreää valoa, ja molemmat valitsivat kuvista saman
koiran James Bond von der Talmühle ja varmistui myös paikan päällä, mutta siitä myöhemmin.
29.6. Klo 6:30 piti olla Jätkäsaaressa ja onneksi Päivin koirahoitaja teki Helsinki keikan. Auto laivaan ja Tovi
koirahäkkiin. ongelma nro 1 missä hitossa on Starin koirahuone, sekavista neuvoista huolimatta vasta
ystävällisen kahvilaneidon avustuksella se löytyi. Tovi koppiin ja aamupalalle, sitten istumaan itse sinne
koirahuoneen lattialle, kun ei ole tuolin tuolia. Tallinnan lähestyessä Tovi otettiin ulos ja lattialta noustessa
otin tukea viereisestä häkistä joka olikin lukitsematon, ongelma nro2 ovi aukesi ja se metalli reuna osui
suoraan mun ohimoon. AUTS mikä kipu onneksi lasit säästyivät (toki oli varalaseja matkassa, kun
aikaisemmasta opittu). Laivasta ulos ja Google Maps valmiina. En tiedä vieläkään osuttiinko oikealle tielle,
mutta neuvon jälkeen jatkettiin ja rekkapaikalla Tovi kakalle ja aamiainen. Sitten suunta kohti Via Balticaa.
Läpi Latvian, läpi Liettuan, nopeusmerkinnät olivat meiltä koko ajan hukassa, mutta yritettiin pysyä
rekkojen vauhdissa. Koska ei mitään tietoa bensa-asemien paikoista niin sopivin välein koko ajan tankki
täyteen, tässä vaiheessa bensa olikin jo 2,044 ja siinä kieppeillä, rekan imussa kulutus hieman vähäisempää
ja pidettiin vauhtia karvan alle sadassa. Puhelinta piti jäähdyttää, ettei kuumene liikaa. Koska meillä toimi
vain minun puhelimeni.
Liettuan urautuneilla teillä kaamea kaatosade, pyyhkijät täysillä, näkyväisyys todella heikko ja rekka
persiisä. Piti ajaa kuin rekkaLeenat jotta pysyttiin matkassa. Olikohan se tässä vaiheessa matkaa pelloilla
todella paljon unikkoja kukassa. Myös nähtiin paljon kattohaikaroita niin tolpan nokissa kuin heinäpaaleilla
istumassa.
Ensimmäinen "rouva Googlen" harhanohjaus (siis nukkuu välillä) oltiin jo Puolan puolella ja tuli ongelma
nro 3 ja huomattiin olevamme väärällä tiellä. Iso paperikartta olisi ollut hyvä, mutta niitä ei saatu mistään.
En tiedä kuinka paljon ajoin mutta 700 km oli mittarissa, kun päädyttiin kaupunkiin nimeltä Augusòw,
bensaa tankkiin, kuppi kahvia ja 400 m päästä pitäisi löytyä yksityisen majoitus. Löytyi mutta ohjasivat
kadun toiselle puolelle missä mama tuli ovelle, sen jälkeen nuori rouva ja vasta poika osasi englantia ja yes
yes odottakaa 20 minuuttia niin siivoavat meille yläkerran, jonne oli metalliritiläraput, josta näki läpi. Minua
kauhistutti mutta Tovi selvitti ne ja yö maksoi 33 €, suihkuun ja pää tyynyyn sekä Tovi kainaloon. Aamusta
Tovi jo Päivin sänkyyn oli kavunnut. 30.6. aamusta klo 7:00 taas tien päälle. Alun perin laskin, että
Varsovaan 1000 km, joten piti ottaa ensin kiinni ne 300 km, jotka jäivät ajamatta ja jotta pysytään
aikataulussa. Jossain vaiheessa jopa lämmin ateria juustomunakas, jolla jaksoi taas paahtaa eteenpäin.
Päivikin veti jotain lämmintä ruokaa, mutta toisen piti aina olla Tovin kanssa ulkona varjossa, kun ei voinut
jättää hetkeksikään autoon kuumuuden takia.
Varsova, vaikka oletettavasti mentiin ohitustietä, nosti pulssia kuskilla, vauhti siellä niin ripeä, että kylttejä
en pystynyt seuraamaan, joten loistava kartturini Päivi hoiti sen, kunnialla ulos ja sanoin että HUHHUH
selvisin. Sen verran maisemia katselin, että liekö jättiputkea ja todella paljon. Ei käyty kuitenkaan
kokeilemassa.
Tämä reissu siis minulla eka kerta ulkomailla autolla ajaen. Varsovan jälkeen matkaa jäljellä 1100 km.
Kummasti sitä pysyi ajo moodissa. Kahvia, bensaa, Tovi pissalle. Aika pian tajuttiin, että emme ennätä
torstai illaksi kohteeseen Bad Rappanau. Vauhdit vain nousivat ja tiet levenivät ja tietyöt piteni. Onneksi oli
se rekkakaista. Ajoin niin kauan kuin jaksoin mutta yö tuli vääjäämättä vastaan, piti alkaa etsiä yösijaa.
Valikoitui Hofin kaupunki Saksassa. Bookingista hotelli ja siitä reittiohje ja nyt tulikin ongelmat nro 4.
Pyöritti pitkin kaupunkia ympyrää. Kolmas kerta sama risteys ja ajo yksisuuntaisella väärään suuntaan niin
totesin, että nyt helvettiin täältä. Tovi kakalle ja jätin keräämättä, kun olin niin kypsä koko kaupunkia.
Iltapala Toville, jotta taas jaksoi nukkua takapenkillä. Mistä se virta tuli, ehkä Red Bull antoi siivet, vaikka
sitä juon aivan hätätilassa. Cocis lukeutuu myös harvinaisiin juomiin mutta taisin koko reissulla sitäkin vetää
2 l että jaksoin ajaa pilkkopimeässä mutta uusilla umpioilla kiitos autohuoltajani Roy Lindgren Kauklahden
Autohuolto. Kaupunkiin sisään ajaessa näkyi punaisia valoja ja mietimme, onko täällä joku lentokenttä, haa
ne olivatkin tuulimyllyjen huomiovaloja. Maasto muuttui ja ajaessa päättymätöntä alamäkeä rekkakaistalla
ja joutuu jarruttamaan, kun alkoi pelottaa vauhti ja taas teiden valtiaat rekkakuskit takana ja ihan pikkusen
vilautti valoja, oli vaan annettava mennä. Tuli mieleen kun 1984 ajoin Päijänne-ajoa ja Korpilahden lossille
alamäki ja ei paljoa jarrupaloja ollut mun sivuvaunussa jäljellä.
Aika monta rekka-autoa näkyi poistuneena tieltä muutenkin kuin pakolliselle levolle, liekö varomattomat
pikku autoilijat vai vain väsymys syynä tahi sen kännykän käyttö ajaessa.
1300 km:n kohdalla totesin, että nyt on nukuttava. Vuorokausi oli vaihtunut perjantain 1.7. puolelle.
Ensimmäinen bensa-asema onneksi iso Shell huoltamo ja hyvin valaistu. Taas samat kuviot, tankki, juomat,
vessat, Tovi pissalle ja autosta vähän ikkunat raolle penkit kallistukseen ja unta kaaliin. Puolalaisia naisia
kurtiseerasi siinä ja mietimme, yrittivätkö saada keikkaa rekkakuskeilta. Onneksi näkivät, että meillä oli iso
koira mukana ja saimme "nukkua" rauhassa. Olikohan kello noin 5:00 kun jatkoimme matkaa. Ohitse
Nürnbergin ja kyllä siinä muutaman kerran arvottiin taas, menikö reitti oikein. Alkoi kuulua outo ääni,
renkaistako?? Onneksi ääni loppui aina kun oli sileitä asfalttia, joten se oli se betonitie, Affun rakentamat
aikoinaan. Tovin mutsin isäntä Jukka oli meidän kaukotuki henkilö. Aina kun soitimme Jukalle, hän kysyi
missä pulassa olemme, no ei myönnetty mitään. Jukka on saksan kielen taitaja ja antoi vinkkejä matkaan.
Naurettiin, että puhelut tuli aina kun meillä oli kriittiset paikat tähän väliin voi laittaa ongelmat nro5,6,7
olikohan tuo ajomatkaa määränpäähän ollut jotain 5 tuntia. Kuitenkin perjantaina olimme aamulla perillä
noin klo 10 Bad Rappenaussa ja Talmühle kennelissä. Rouva näytti koirat ja kyllä tässäkin vaiheessa valinta
oli Päivillä James Bond. Ihana poika tuli heti tervehtimään. Tottakai tässä vaiheessa satoi taas vettä kun
matkalla oli aurinkoa ja 35 astetta. Saatiin kupit kahvia ja rouva kysyi haluammeko mennä suihkuun.
Kieltämättä olimme ehkä vähän räjähtäneitä, kiitimme tarjouksesta mutta pysyttiin samoissa vaatteissa.
Sitten Tovi pisulle ja itse jäin keittiöön odottamaan mitä tapahtuu, onko vielä astutus ok homma. Alhaalta
kuului naurua ja rouva tuli hakemaan auton avaimet ja sanoi että koiralla on kiire Suomeen. Tässä
vaiheessa, kun en mitään tiennyt, luulin että myöhästyimme H-hetkestä. Astutus kuitenkin onnistui ja
James vain häipyi paikalta, kun irti lähti ja Tovi olisi mennyt perässä. Sitten saatiin aamiaista ja odoteltiin
isäntää sairaalasta tuoreiden sämpylöiden kera. Varsa oli kaatunut jalan isännän jalan päälle ja jalka
naulattu ja 6 viikkoa lastassa. Nimet pennuille tulikin jo keksittyä; Arrant 001, 002,003,004,005,006,007 ja
lupa tappaa....
Tuliaisena veimme villasukat ja Koskenkorva Vodkaa mustikalla maustettuna. Suomi, sauna ja sisu sekä
Koskenkorva niillä suomalaiset pärjäävät. Sisua piti olla, että jaksoi ajaa sekä hauskaa matkaseuraa, sekä
koira, joka kesti tuon matkustamisen ja Tovi oli loistava siinä. Nuo muut elementit jäivät käyttämättä.
Paperiasiat kuntoon ja kysyttiin mistä saa karttoja eli olimme edelleen ilman karttaa, rouva soitti
paikalliselle huoltamolle ja sieltä haimme sen kaivatun kartan. Tässä vaiheessa kuulimme, että tuo Hofin
kaupunki oli ollut länsisaksalaisten mielestä "end of the World" viimeinen kaupunki ennen Itä-Saksaa.
Herra kasvattaja ymmärsi mistä puhuimme, oli itse ollut tilanteessa toisessa maassa, jossa puhelin pimeni ja
ei paperikarttaa.
Kotimatka oli alkanut ja juu nyt ollaan lomalla ja mennään rauhallisesti. HAHHAH, niin kai. Oli muuten isot
makkarat hodareissa, niitä tulikin muutama bensa-asemilla nälkään vedettyä.
Piti sitä vinjettiä etsiä, että saadaan lupa ajaa Tšekeissä, heti rajan ylitettyä se kauppa löytyi ja minimi luvan
10 vrk ostettiin. olisiko ollut 19 €
Tšekki ja sen tiet valikoituivat paluumatkaan. Ei ruuhkia ei niin paljon rekkoja vaan ylös mäkiä ja alas mäkiä
sekä pitkiä tunneleita, yksi oli elämäni pisin. Yksi mäki tuntui todella pitkältä, kun huomasin että bensaa
jäljellä vain 2 palkkia. Onneksi keskellä mäkeä bensa-asema mistä ei saanut kahvia, kun vedet olivat loppu.
Onneksi bensaa tankki täyteen. Valtavan kauniita maisemia, mutta eihän niitä jääty ihailemaan. Plezenin
kaupunki valittiin yöpaikaksi ja taas en saanut varausta toimimaan kuten elokuvissa, joten nyt edellisestä
viisastuneena hotelli Primaveran osoite suoraan Google Mapsiin ja perille helposti. 103 € maksoi kaksi
räjähtänyttä matkustajaa ja yksi hormoni huuruinen koira. Tovilla taas kiire päästä sänkyyn. Suihkuun ja
puhtaat vaatteet päälle, oli muuten autuas tunne. Kerrankin oikein mentiin istualtamme syömään, oltiinhan
lomalla ja kilistettiin kuoharilasilliset. Löytyi ei lihansyöjälle sopivaa ruokaa ja itse söin spagettia, maku hyvä
mutta hieman kuivakkaa. Toville vielä hotellin ympäri kierros ja nukkumaan. Tovi yritti Päivin päänpäälle
nukkumaan mutta sai lähdöt ja sitten makasi mun kyljessä 80 cm vuoteella, jonka reunat viettivät alaspäin.
Sai lähdöt myös minun sängystäni. Pitkin yötä haukahteli, kun ihmiset liikkuivat, liekkö muisteli aamun
tapahtumaa onnellisena ja kuinkahan monta kertaa yön aikana todettiin sille, että turpa kiinni. Aamiainen
hirveällä melulla, kiitos jonkun ryhmän kiljuvat lapsukaiset, joiden mielestä aamiaissali on leikkihuone.
Tässä vaiheessa taidettiin saada Päivinkin puhelin pelittämään.
Käynnistymässä reissupäivä 2.7. ja nyt suunta kohti Auschwitz-Birkenaun keskitysleirimuseota. Matkalla
pysähdyttiin Prerovin kaupungissa jaloittelemassa ja kello oli 16 ja kaikki kaupat kiinni. Olisi pitänyt Päiville
sandaalit löytää. Pizzapaikka löytyi, johon sai ottaa koiran terassille ja onneksi otettiin 500 g pizza puoliksi
kun oli niin kookas. Varmistin kahteen kertaan, että onhan sitruunaolueni varmasti alkoholiton.
Pieni kävely ja katselimme vanhoja rakennuksia 1800 luvulta kun kerran oltiin lomalla, sieltä matka jatkui
yöpaikaksi valittuun Oswiecimin kaupunkiin ja hotelli Alto. Kun odottelin Päiviä, joka hoiti
sisäänkirjautumisen, tuumasin, että tuonnekos meidän suomemme kuparit on laitettu viereiseen
rakennukseen, auts nyt olin ilkeä. Hyvin nukuttiin ja Tovi vielä paremmin, kun taas puhtaat valkeat lakanat.
Aamiainen oli maukas.
3.7. ja klo 10 aikoihin olimme Auschwitsissä. Auto parkkiin 8 € ja portille. Päivi jäi Tovin kanssa ulkopuolelle
kävelemään koska oli aiemmin siellä käynyt. Kirjakaupasta löytyi suomenkieliset kirjat ja opaskartta sitten
lippua ostamaan. No enpä päässyt koska vain ryhmät pääsivät sisään. No voin sanoa, että olen käynyt siellä
ainakin vessassa. Kävelin portin ulkopuolella junaradalla, jota pitkin juutalaiset saapuivat kuolemanleirille.
Tuli ahdistava olo, miten tätä julmuutta on kukaan kestänyt tahi vielä selvinnyt sieltä hengissä.
Suuta kohti eläinlääkäriä, jotta saisimme Toville sen vaadittavan matolääkkeen, jolla pääsee rajan yli. En
tiedä enää monesko ongelma numero menossa mutta taas Rouva Google Maps pyöritti, ai niin osoite
suoraan ei sieltä eläinlääkärin karttasivulta ja löytyi. Leimat passiin ja kotia kohti. Tämä loma loppui juuri
nyt.
Reittimme suuntautui nyt Warsovan alapuolelta ilmeisesti taas kiertotietä, mutta niitä teitä ja liittymiä oli
julmetusti, kun siitä oli selvitty ei ollut enää mitään vaikeuksia kuten luulimme.
Liettuaan suunta ja kohti Kaunasta yöksi. Taas sama pyöritys kartalla, kunnes päätin, että mennään joen
toiselle puolen, kyllä sieltä joku hotelli meille löytyy. No siellähän se hotelli oli. Auto parkkiin talon eteen,
Tovi onneksi osaa tehdä toimenpiteet paikassa kuin paikassa ja huoneeseen. Koiralle annettiin herkkupussi,
makuualusta ja vesikuppi- siis tämä oli palvelua. Ehkä matkan paras sänky, parivuode johon Tovi
parkkeerasi keskelle ja meistä kumpikaan ei saanut paljoa peittoa, olisi tarvinnut, kun ilmastointi toimi
kerrankin. Kaunis kaupunki mitä kerittiin nähdä ja ehkä käydään toistekin. Liekö jo matkaväsymystä
kuskilla, kun ei muistanut katsoa mittariin, että vain puoli tankkia kulkuainetta, yhtäkkiä Päivi tokas että,
"tankataan Latvian puolella, kun on halvempaa". IIK katsoin mittariin, joka jo vilkkui ja ajoimme jotakin
moottoritietä. Mielessä välähti kauhukuva mitä, jos tänne loppuu ja joutuu soittamaan Pohjantähti
hätänumeroon nolona. Hiki pyllyssä eteenpäin ja taas edessä pelastava kyltti bensaa 3 km. Bensakorkki
vasemmalla puolella ja muut tankkasivat miten sattui, piti vaan survoa sinne väliin ja tankkauksen jälkeen
miettiä miten pääsee pois.
4.7. Tuulennopea Toyata Yaris kohti Riikaa, helppo homma kohta melkein kotona. Nyt tuli se iso ongelma,
että missä helvetissä me olemme. Kyllä rouva Google Maps sanoo, ettei osaa vastata kysymykseen
väsymys, mutta olisi ollut hereillä vaan jossain ilmeisesti iso ruuhka ja tietyöt niin kippas meidän hevon
kuuseen. Siinä vaiheessa, kun tuli tieopastus Moskovaan Yaris ympäri ja kohti Riikaa ja tie numero 67. Nyt
en ollut enää kuuliainen autoilija, kun oisi pitänyt mennä oikealle ja vedin luiskaan. Hätävilkut päälle ja
peruutin aina kun ei tullut autoja. Löydettiin oikea. Ei mitään toivoa ehtiä iltalaivoihin.
No pitihän se käydä Latvian superAlkossa, kun ohi kerran mentiin, säästö alkoi S:llä ja aika tarkkaan piti
pakata, jotta jäi Tovillekin tilaa. Ei kuitenkaan ruvettu ahneiksi.
Jukka sanoi, että varokaa ajamasta ylinopeuksia, Viroon asti päästiin ennen kuin otettiin selfiet ja 50 alue
sain tiputettu 80:stä johonkin 64 kun Päivi karjasi, että kamera. Siitä sitten arvuuttelemaan paljonko tuli
sakkoa. Elämäni ensimmäinen nopeussakko, kun kortin olen saanut vuonna 1978.
Pimeys yllätti ja Tallinnassa kaikki sisääntuloteiden liikennevalot vilkulla. Oli vaihtunut vuorokausi 5.7.
Satama löytyi ja kaikki suljettu. Onneksi vessa oli auki. Auto valmiiksi lähtösuuntaan, avaimet virtalukkoon,
jos joku tulee väittää, ettei siihen saa pysäköidä. Kello kuudeksi herättämään, kun lipputoimisto aukesi.
MegaStar lähti ensimmäisenä, joten sillä mentiin, valitsinko väärän paikan venttajonosta, ei todella suoraan
oven eteen ja suoraan koirahäkkiin. Tovi häkkiin ja aamiaiselle ja loppumatka istuttiin koirahuoneessa, oli
oikein tuolit ja vessa niin koiralle kuin meillekin. Kaikki ovet käytävälle auki johtui ehkä koirakuolemista
paria päivää aikaisemmin. Päivi vielä Kamppiin Lahden linja-autolle ja kotia kohti. Tovi tuumasi, että joko
tämä reissu loppui, kun olisi vaan makoillut autossa. Ilo oli kyllä suuri, kun tunnisti iskän.
Mittarissa kilometrejä 4640 km. 5 maata ja 7 päivää.
Monta monituista ongelmaa ja käännettä mutta kaikesta selvittiin kuskin tunnetusti tasaisella
hermostumattomalla luonteella. Moni ihminen matkan varrella tunnisti meidän hieman # rouhean
näköisemme koiran riiseniksi ja tuli rapsuttelemaan. Yksi motoristi nainen oikein halaili. Meillä ei ollut
yhteistä kieltä kuin rakkaus riiseneihin ja ystävällinen hymy.
Kolhittu pääkin kesti matkan ja lääkäri Suomessa totesi, että jään henkiin.
Sitten alkoi huoli mistä saa herppesrokotteen kun loppu joka paikasta onneksi löytyi Klaukkalasta
eläinlääkäriasema Taikatassusta ja siellä varattuna myös toinen rokote jos Tovi on kantava. 80 km ajo ei
enää tuntunut missään
Saapui myös se sakkolappu Virosta 15 € joka oli varoitussakko eikä tule merkintää rikosrekisteriin.
Nyt vaan odotellaan ja toivotaan ettei ollut turha reissu ja tieto saatiin ultrassa 1.8. pentuja on tulossa.

Hannele, Päivi ja Tovi nykyinen Bond-tyttö