Bertan astutusreissu 2.0 2025
ARRANT GLAMOUR GLORIAN, BERTAN UUSI REISSU PRAHAAN 15.6.2025-23.6.2025 PÄIVI, MARIA, HANSU JA BERTTA Matkan motto " nyt ei ajeta pitkin yötä vaan leiriydytään ajoissa"
Sunnuntai aamusta koiranäyttely Jämsän raviradalla. Haettiin Iinan kanssa Päivi kyytiin Lahdesta. Kehässä olivat Bertan äiti Tovi ja pikkusisko Elli. Jämsä oli Suomen helteisin paikkakunta ja teki uuden lämpöennätyksen. Kehässä ei niinkään menestystä mutta maailman parhaat tulivat takaisinkin. Siinä kehää odotellessa istuttiin varjossa ja Päivi laski aikataulua, että keritään laivaan. Mitä hittoa laivahan lähtee maanantai iltana 21.40 IIIIIKKKKK nyt tulikin kiire. Soitto kotiin saako kyydin laivalle, soitto kosmetologille, että perutaan jalkahoito ja kulmien värjäys. Päivi Lahteen ja opastamaan koirahoitajat tuore aviopari Riina ja Waltteri, heillä on Bertan pikkuveli Erra. Päivillä oli tavarat pakkaamatta ja klo 18 piti hakea Maria Lahden asemalta. Me hyökkäsimme Espooseen ja autovaihto Iinan pihalla, matkalla soitto äidille, etten kerkeä käymään. Onneksi olin kasannut tavarat jo lauantaina mutta vielä loput tavarat laukkuun. Tovin jauhelihat pikkupusseihin ja pakkaseen, kukkataimet alakerran Marja-Liisalle hoitoon, kukkien kastelu ja kaupassa nikotiinipurkat ja pieni iltapala mukaan. Kamat autoon ja Jätkäsaareen odottamaan matkailuautoa Lahden suunnasta. Aika täpärälle meni mutta siihen on totuttu, kun Päivin kanssa lähtee.
No kiireellä on menty ennenkin, mutta jotta samana päivänä pikalähtö. Eckerö lautalla mentiin lahden yli Tallinnaan. Laivassa Bertalle Ryobi puhallin autoon, vettä kuppiin ja ovet kiinni. Sitten odottelemaan, jos jostain saisi jotain syötävää, se baari ei auennut, seuraavassa ei syötävää mutta kolmannessa tärppäsi. Vähän epäilytti pöytäseura, mutta tajusi lähteä pikkaisen oli ryypiskelleen näköinen. Seuraavaksi etsimään tax-fri jotta jotain tuliaista Petralle Goldenst Danubiukseen. Olikin kaikki kiinni, todellakin viimeinen rekka vuoro. Pöydässä tehtiin jo listaa mitä kaikkea oli unohtunut.
Ehkä väsymys iski naistenhuoneessa, jossa kaikki jonottivat ja inva vessa tyhjä, joten työnnettiin Päivi sinne. Vieressä oli täpötäysi paperiroskis ja siitä yhtäkkiä katosi kaikki roskat alkoi hillitön hihitys Marian kanssa. Muut daamit eivät todella ymmärtäneet mitä naurettiin, eikä Päivikään, kun tuli ulos. Tultiin rantaan ja selvittiin hyvin ulos Tallinnasta, kun ei ollut ruuhkaa. Tarkoitus mennä lähialueen leirintäalueelle mutta se oli suljettu. Kello oli siinä yhden paikkeilla ja pikainen päätös ajetaan Pärnuun. Tietyöt ja ensimmäinen virheajo, joten uukkari tehtiin, ettei jouduttu pikkutielle. Pärnussa oltiin lähempänä aamu neljää ja aurinko alkoi jo nousta. Hah edellisillä reissuilla on vaikeuksia löytää hotelli, johon pääsee koiran kanssa, nyt vaikeus löytää parkkipaikka josta ei tulla hinurilla hinaamaan pois. Pikkaisen menovettä 60 e Siihen nukkumaan. Päivi yläpunkkaan, minä takapunkkaan ja Maria väitti hyvin nukkuvansa istuallaan.
Sitten Virosta Latviaan Aamu oli meille klo 10, ensin liimattiin keulaan Jukan antama riisenitarra ja pienempi oveen ja matka jatkuu. Super Alkosta Kossua tuliaiseksi ja itselle tuoremehua ja pääsi käymään vessassa. Jaa oliko vessapaperia ei ollut. Seuraavaksi Hesburger hampaiden pesu ja hillittömän hihityksen paikka mihin se pesuaine oli tarkoitettu. Lämpimät ateriat eli munakkaat maistuivat hyvälle. Bertta taas pissalle ja jättämään sulo tuoksuja Latvian pojille. Maria vaihtui kartturiksi ja minä pääsin aloittamaan matkakertomusta. Auton nokka kohti Riikaa ja seurueen naiset päättivät mennä uimapuku ostoksille, sekä laturi, jossa on useampi pää, koska oli kolme kännykkää, pari powerbankkia, otsalamppu. Riika miljoonaa kaupunki ja taidettiin vetää keskustan läpi, kannattiko en ole ihan varma.
Kohti Kaunasta ja matka meni sujuvasti ja eteni nopeusrajoitusten mukaan. Kello taisi jo ylittää puolenyön, kun ennen Kaunasta siirryttiin rekkaparkkiin nukkumaan. 17.6 matka jatkui kohti Suwalkia ja jossain välissä poliisi tahi joku muu viranomainen pysäytti meidät, tarkisti passit ja auton tiedot. Kaikki kunnossa ja matka jatkui kohti Bialystokkia, matkalla näkyi kettu repolainen jossain Lublin liepeillä. Päätettiin ajella vähän pienenipä teitä, jotta kierrämme Varsovan ruuhkat. Tankatakin oli välillä pakko, ihmettelin mitä bensapumpulla tapahtuu, kun Päivi ja Maria keskustelivat puhuvan dieselpumpun kanssa. Onneksi olin autossa piilossa, kun nuo kaksi nauroivat niin että niillä meinasi lirahtaa housuun. Rzeszowin sivusta kohti Krakowaa, pimeys oli jo tullut, kun oli käännytty suuntana länsi. Auton navigaattorille oli jo sanottu hyvästi, kun yritti kääntää vasemmalle, liekö taas Putinin kepposia ja onneksi aito kartta, kolme puhelinta navigointia varten, kun saksaankin päästiin perille 3 vuotta sitten pelkästään mun puhelimella. Piti muistaa ajoissa tehdä vinjetti Tšekkiin menoa varten ja edellisestä reissusta viisastuneena tehtiin se netissä.
Rzeszowin jälkeen alkoi google map näyttää punaista tienpäällä. Oli sattunut onnettomuus ja tuli jäätävät jonot. Totesimme että valkoiset isot pakettiauton kuljettajat ovat suoraan hanurista, ei anna tilaa ja mieluusti tööttäilee. Onneksi oli myös kohtelijoita kuljettajia. Siinä jonossa meni reilusti yli tunti. Yö oli taas pitkällä ja aika koittaa päästä nukkumaan, käännyttiin Krakowaan ja pyörittiin ja pyörittiin ja eihän tätä isoa autoa saanut mihinkään, siis ulos kaupungistaa Katowicea kohti, Mac Donalds ja siinä rekkaparkki siis sinne.18.6. Rybnik – Ostrava- Brno- Praha4 ja Goldest Danubiuksen kennelin pihalla olimme klo 20.00. Kunhan selvitimme ensin oikean osoitteen, joka ei ollut se mitä kotisivuilla luki. Meni siinäkin puoli tuntia. Ensimmäinen astutus William Wallacen kanssa, molemmat koirat olivatkin oikein mielissään. Kuka ei olisi, kun saa luvalla. Kun hommat oli hoidettu Petra etsi meille leirintäalueen, jonne piti keritä ennen kymmentä. Kauppaa ei löydetty mutta Shellin kautta leipää, maitoa, juustoa ja jugurttia. Eipä ollut nuori tyttö unelma ammatissa asiakaspalvelijana, kuin hapan silakka sitruunan kera.
Camp Oase oli kohde, kiva soitella respan kelloa paria minuuttia vaille 22 mutta olivat luvanneet, että pääsemme sisään. Pilkkopimeässä saimme paikan ja onneksi oli ystävällinen karavaanari, joka näytti paikan. Retkeilyauto parkkiin töpseli kiinni ja valot päälle. Saimme juuri läppärin ladattua ja sitten se sähkö ei pitkälle riittänytkään, teevesi oli just ja just että pussi liukeni. Oli siisti paikka mutta se oli leirintäalueiden Auschwits, puhuvat englantia mutta ymmärsivätkö puhuttua. Valvontakameroita oli joka puolella. No olihan kuitenkin turvallinen paikka nukkua. Kai ne näki, että Bertta käyskenteli luvattomalla alueella, ei siitä kuitenkaan erikseen laskutettu. Aamulla suihkuun ja laskikohan laskuri, kuinka paljon käytimme lämmintä vettä.
Aamusta 19.6. laitoimme Bertalle viileät oltavat ja Petra tilasi meille taksin, olipa ekakerta Teslassa. Tosi ystävällinen ja kielitaitoinen kuljettaja vei meidän Prahan keskustaan, matkalla näimme Vltavan. Maisemat olivat valtavan kauniita, rakennukset historiallisia. Ensin söimme lounasta street food torilla, tytöillä minestrone keittoa ja minä otin gulassin, jonka luulin keitoksi mutta oli lihapataa. Lisäksi filotaikina herkkusieni piirakat. Kojusta ostettiin vähän itselle tuliaisia. Sitten kävelylle ja miten alkoikin janottamaan, uruguel minulle ja se olikin vuoden ensimmäinen olut, Marialle kozel ja Päiville euroviisujen innoittamana latte maciatto. Kun nestetankkaus oli hoidettu, jatkettiin matkaa. Pakko ostos oli kierrepullaan laitettu jäätelö, joka olikin syötävä nopeasti, kun suli vauhdilla. Oli makiaa ja tahmeaa,.
Yhdelle kuuluisista silloista ilmeisesti Karlov most oli kerääntynyt sadoittain muitakin turisteja. Välillä patsaat olivat sysimustia välillä vaaleita. Pitihän sillalla pysähtyä karikatyyri taiteilijan kohdalla ja maalautin Tovista kuvan ja Päivi otti itsestään. Päivi vain nuorentui kuvassa reilut 30 vuotta. Vesalle, joka joutui olemaan koiravahtina, ostin okariinan, kyllä se oppii sillä soittamaan. Pitäisiköhän itse myös koittaa niin pysyy kuski ja kartturi hereillä. Sillalta näki kauniin Vltavan kauneuden ja risteilevät jokilaivat. Sillan jälkeen osui silmään Thai hieromalaitos ei, kun sisään ja 15 minuutin jalkapohjahieronta teki eetvarttia. Päivi ja Maria hakivat minut siitä taas mukaan. Sitten Prahan astronomisen kellon alle aikaa ihmettelemään kello oli otettu käyttöön 1410 ja on yksi maailman vanhimmista ja hyväkuntoisimmista astronomisista kelloista. Puistikossa juotiin kahvit ja mehut hetken istuen varjossa kovassa kuumuudessa. Löydettiin halpakauppa ja se oli todella halpa, kaikkea tuntui tarttuvaan mukaan. Oli siellä myös kauppoja missä myytiin kannabista eri muodoissa mutta jätettiin ne ostamatta. Pieni kierros ja pyydettiin Petraa tilaamaan meille taksi joka tällä kertaa, oli skoda. Aika pitkät on Prahan alla olevat tunnelit, joista ajeltiin kohti leirintäaluetta. Onneksi meillä oli osoite, kun kuski ei ihan kohdistanut oikein.
Päivi ja Maria taas respaan setvimään asioita, kun meidän piti lähteä ollaksenne Petralla 20.30 toisessa astutuksessa. No nyt tuli niitä kielenymmärtämättömyyksiä taas vastaan. Meidän olisikin pitänyt poistua klo 11 alueelta. Kun emme tienneet etukäteen aikataulua ja portit siis sulki aamu kasiin asti ei tiedetty mitä tehdä. Sanoivat että kun tulette takaisin, jättäkää portin ulkopuolelle. Nyt etsittiin paikallinen Lidl ja syötävää. Auto saatiin seuraavaa astutusta varten isolle ja ilmaiselle parkkipaikalle ja Maria jäi päivystämään. Petralla olikin puoliso tullut töistä ja meillä Bertta jo portilla kiemursi häntää, todettiin ettei ainakaan nartun halukkuudesta ole kiinni. William kierteli ja kaarteli ja lopulta otti juoksu vauhdin ja hyppäsi selkään. Petran mies oli se, joka joutui kantamaan painon. Siis toinen kiinnitys onnistui. Sovittiin että perjantaina juhannusaattona tulemme vielä kolmannen kerran.
Taas takaisin leirintäalueelle meni ehkä jopa reitti kerralla oikein, kun noita pummi ajoja sattui välillä. Vedettiin parkkiin portin ulkopuolelle ohjeiden mukaan, mutta tulivat hätyyttämään sisälle. Sama paikka ja vieressä ystävällisiä saksalaisia, joiden pienet tytöt ihastuivat Berttaan. Töpseli kiinni, mitä hittoa ei taaskaan sähköä, joten selvitys joukkue respalle epäilivät meidän käyttäneen vedenkeitintä no ei tienneet, että läppäri ladattiin ensin ja sitten keitettiin vesi ja no vähän föönaustakin. Iltapala tuoretta leipää ja valkoviiniä niin jos olisi ollut korkin avaaja, kun eivät tuoneet kierrekorkillista viiniä. Juotiin siis tuoremehua. Siis juhannuksen etkot.
Yö oli kylmä. Aamulla juhannusaattona 20.6. otettiin mallia tšekkiläisistä ja käytiin vesi keittämässä suihkutiloissa. Aamusuihkut ja lämmintä vettä säästämättä suihkuteltiin. Maksut selviksi ja kohti Pertan kotia, jonka lähellä oli se hyvä parkki isoille autoille. Kun aikaa jäi niin osto-osasto halusi löytää eläintarvike liikkeen, kartturi (en minä) veikin meidät Prahan keskustan lähelle, mahdollisimman pian sieltä pois. Miljoona kaupunki ja ruuhka-aika ei ole hyvä yhtälö. Takaisin parkkiselle latet ja pullat viereiseltä Shelliltä. Kolmeksi mentiin viimeiseen astutukseen, Berttaa kiinnosti, vaikka olikin taas draama kuningatar mutta urosta ei sitten kiinnostanut, joten kiitimme ja matka kohti kotia pääsi alkamaan. Tankkaus menovettä autoon ja kierrekorkillinen viinipullo. Praha Brno väli 200 kilometriä ja ensimmäisen tunnin aikana etenimme 30 kilometriä ja se ruuhka oli todellinen.
Brnosta suunnistimme kohti Frydek-Mistekkiä kohti ja sieltä etsimme eläinlääkärin, jotta saimme Bertalle pillerit Suomeen tuloa varten. Jossain välissä illalla piti syödä, tienvarsi bensis ja ihan oli leikkeitä ja kaikkea tarjolla. Kuvia en taululta nähnyt, kun oli polarisoidut aurinkolasit päässä. Minä ja Maria syötiin leikkeet…keskeltä aivan jäässä, joten Bertta sai myös iltapalan. Päivin kasvisherkku oli ehkä paras annos. Taas kielitaidoton ihminen osoitti töykeytensä ja nuori tarjoilijatar pelasti. Löysimme loistavan yöpymispaikan Fresh Cornerista kun oli ensin ajettu pitkin mutkittelevia teitä. Olimme kuitenkin vielä Tšekin puolella. Aamiainen syötiin ja oli erittäin ystävällinen palvelu.
Sitten matka jatkui Juhannuspäivänä kohti Oswiecim kaupunkia ja Auschwits keskitysleiriä. Saksan reissulla ei sinne päästy, joten nyt uusi yritys. Parkkipaikalla olikin hyvät tilat matkailuautolle ja sillä hinnalla olisi saanut olla pitempääkin ja oli myös sähkötolpat tarjolla. Reilu tunti jonotettiin lippujonossa paahtavassa helteessä, onneksi oli laitettu aurinkovoidetta. Saatiin sitten ne liput ja kun ranskankielinen opastus oli ensimmäisenä niin toki siihen ryhmään. Lippumyyjä kysyi, ymmärrämmekö ranskan kieltä " oui nous comprenons" ja vedettiin aurinkolasit silmille ryhmälappu rinnassa missä luki ranska. No ei oltu ainoat huijarit. Vähän joutui odottamaan, joten vaunulle pieni välipala syömään ja varmistettiin että Bertalla on tuuletin sopivassa asennossa ja ilma vaihtuu. 1940–1945 ihmiset joutuivat myös jonottamaan ja he jonottivat kuolemaan
Kierros alkoi turvatarkastuksella ja taas jouduttiin näyttämään passit, jotka jo lippukassalla näytettiin. Seuraavaksi jaettiin kuulokkeet, joista kuului oppaan puhe. Aika pian opas huomasi, ettei kaikki ymmärtäneet ranskaa, joten sanoi englanniksi, että pitää olla hiljaa ja kunnioittavasti.
Ajatukset, joita tuo paikka herättää, natsien hirmuteot, ihmiskokeet, nälkään kuolemiset tuntuvat järjettömältä. Voi vain miettiä miten tuolta on jotkut selvinneet hengissä ja pysyneet millään tavoin järjissään. Museona tuo paikka antaa tietoa noista kauheuksista. Facebook puuttui aika pian jakamaani kuviin, joissa oli kuvattu sairaalloisen laihoja ihmisraunioita ja Doktor Mengelen lääkekokeita lapsille ilmoittamalla, että kuvat rikkovat alastomuutta tai seksuaalista toimintaa koskevia yhteisönormejamme. Kuvat ovat osa karmeaa historiaa 80 vuoden takaa.
Nyt matka kohti kotia oli suuntana ja ensin pikkuteitä Krakowa- Kielce ja jossain rekkaparkissa taas untenmaille. Lublin- Suwalki ja kuuden jälkeen ylitimme Liettuan rajan ja kai me jossain välissä nukuttiinkin, ai niin se fikkarimies iski, emme nähneet kylttiä, että pitää maksaa oliko 12 e pysäköinnistä. se yö oli aivan helkkarin kylmä, jopa minäkin palelin Bertta nukkui Marian kyljessä. Taas matkaan, paikallisella perhepysähdys huoltamolla syötiin metelistä huolimatta maukkaat tomaattikeitot, vähän hypähdettiin, kun katon rajasta kuului "ruoka numero 566 on valmis" Suuntana Riikan ohitustie ja Super Alkosta tuliaisia. Ihan vaan vähäsen.
49 minuutin ajomatka Tallinnaan, pikakoukkaus ruokailemaan ja Päivi alkoi soitella laivapaikkaa, kaikki loppu mutta samassa tuli peruutus ja kerkeäisimme 18.30 lähtevään Eckerö paattiin. Pikalounas ja Bertan pissatus ja Maria kävi keräämässä unikoita pellon pientareelta. Johtuen Viron eriaikaisesta juhannuksesta reitti laivalle oli täysin ruuhkaton ja jopa jouduimme odottamaan. Yllättäen auto oli kasvanut korkeutta, mutta onneksi siitä selvisi rahalla ja pääsimme laivaan. Matka meni sujuvasti ikkunalaudalla istuen, kun paikkoja ei ollut. Tarkkaan katsottiin mihin auto jätettiin mutta ei meinannut löytyä. Lopulta kaikki oli koossa ja ajoimme sateiseen Helsinkiin. Päivi ja Maria heitti minut vielä Espooseen ja jatkoivat siitä Lahteen. Outoa tulla kotiin, kun Tovi oli lähtenyt mökille ja koti oli tyhjä. Pikajuoksu kauppaan hakemaan leipää ja maitoa, että saa aamupalan. Nyt jäämme odottamaan tulosta.
Matkan ravinnon lähteet: latte pääasiallisempana, hod dogit, keitot ja vichyä kului useampi pullo, jugurtit ja tuoremehut, pullat ja suklaa. Berttakin juotettiin varmuuden vuoksi pullovedellä.
Matkan aikana tuli naurettua varmasti puolenvuoden edestä. Pitikö matkan motto paikkansa, no ei pitänyt. Käytiinkö uimassa, ei käyty. Kilometrejä kertyi n.3500km
Kiitos loistaville matkakumppaneille Päiville, Marialle ja huippu matkakoira Bertalle, taas me selvisimme. -Hansu- riisenimummi
Jälkikirjoitus Kasvattajan suunnitelmat ja valinnat jalostuksessa. Ajalliset ja rahalliset panostukset. Läheltä seuranneena ja mukana kulkeneena näen ei kaikki ole niin yksinkertaista kuin se voi tuntua, että tehdään vain pentuja, ruokitaan 7 viikkoa ja myydään pennunostajille.
Tuloksena kahdesta reissusta 1 ( yksi) pentu