FANNIN astutusmatka 31.3.-7.4.2026 teemalla TAAS MENNÄÄN

Matkan tarkoitus oli saattaa hurmaava Fanni, TLNwCup-26 Arrant Key Kamenka kantavaksi ja jatkaa Arrantin hienoa narttulinjaa. Fanni on 2025 suorittanut luonnetestin ja käyttäytymiskokeen. Yhtä SERTTIÄ ja CACIPia vaille, mutta ikää vasta vajaa 4 vuotta, joten aikaa vielä on.

Lähtö tiistaina Eckerö Line Vuosaari-Muuga 20.00 vuorolla. Lähtöä edelsi taas perinteiset säätämiset, kun piti lähteä vasta seuraavana päivänä, mutta proket taas ohjasi aikataulua. Maanantaina auto oli vasta renkaiden vaihdossa ym. onneksi on Ari Petlin AP Autobro ja Mika Valtonen. Pikaiset pakkaamiset ja mietintä kuinka paljon pitää ottaa lämmintä vaatetta mukaan. Varmuuden vuoksi kaksi makuupussia, jotka osoittautuivat kullan arvoisiksi. Katjalle viestiä, että tuo Fanni suoraan satamaan Kotkasta ja Vesalle soitto ehditkö viemään satamaan, ei ehtinyt, joten vähän murinaa ja mietin että taksilla sika kallista. Veljeni Mikko sai pikahälytyksen ja oltiin ajoissa satamassa. Supersuunnistaja Päivikin osui oikeaan. Ajovuorot olivat selkeät, Päivi ajoi ja minä luin karttaa koko reissun ajan. Oikeus ja kohtuus kun Saksan reissulla 2022 mistä KK pentue siemenet haettiin, oli toiste päin. Laiva oli kiva ei mitään pystysuoraa ramppia. Fannille pehmohäkki pystyyn ja uskoi vai ei että käydään kaupassa. Laivalla kahvit ja pekaanipähkinä wienerit. Ensimmäinen tappio tuli, kun taisi penkille jäädä upouusi fikkari, jonka Vesa osti meille matkalle, onneksi oli otsalamppu, jättifikkari ja tunnelmavalot mukana. Tässä vaiheessa jo tiedettiin, että kaasuvaroittimen patterit ovat uupuneita. Saatiin baarimestarilta vinkki mennä isoon Maxima markettiin, josta varmasti löytyisi. Ei löytynyt paristoja. Rekkaruuhka olikin jo helpottanut, niin ajeltiin Pärnuun asti ja vähän ohi ja yöksi rekkaparkkiin. Tässä vaiheessa oltiin tyytyväisiä, ettei Fannia ollut ehditty trimmata, pakkaselle meni yö. Lämpökerrasto, villapaita, villapipo oli ekan yön varusteet. Viro oli kuitattu ekana yönä, kun parkki oli lähellä Latvian rajaa. Tallinna-Pärnu 115 km

Latvian raja kuitattiin1.4. klo 9.25 ja sama sumu oli edelleen kuin oli ollut koko yö. Seuraava pysähdys olikin Super Alko, josta ostettiin tuliaiset Puolan kasvattajalle. Harvemmin ollaan odottamassa Alkon ovella, että aukeaa. Siitä Hesburgerille aamiaiselle ja dieseliä tankkiin hinta 2.004 € Niin kylmä oli yöllä, että vasta puoli kahden aikaan uskalsin ottaa villapuseron pois päältä. Kattohaikarat olivat jo pesien valinnassa. Pärnu- Riika 162 km

Liettuan raja ylitettiin klo13.50 ja aurinko paistoi, jotta piti kaivaa aurinkolasit esille. Jo alkoi näkyä Suomeen tulevia kurkia. Pieni evästauko kahvilasta kuumaa vettä ja siihen kuppikuumat sekaan ja patongit parempiin suihin. Dieseliä tankkiin 2,099 € hinnalla. Riika-Kaunas 112 km

Puolan rajalla taas tarkistus, ettei salakuljeteta ketään ja papereiden tarkistus, halusi poika vielä nähdä meidän vessamme, joten ovi oli avattava. Olisiko pitänyt kysyä, että tuliko hätä. Tähän samaan tarkistukseen on jouduttu joka reissulla. kello olikin jo klo 18.44. ja piti miettiä mihin päämme kallistetaan. Soitto Päivin tytär Milkalle, että etsi meille leirintäalue, joka olisi auki. Kempin MOSIR, Camping 166, OSW Dojlidy siinä oli kohde. Pari tankkausta hinta jo alle 2 €
Kaunas-Suwalki 112 km
Suwalki- Bialystok 112 km
Leirintäalue oli Bialystokissa ja saimme osoitteen, joka oli ehkä väärä, kun tulimme ison kaupan parkkiselle. Siitä sitten jotenkin onnistuimme navigoimaan aika lähelle leirintäaluetta, vaan emme löytäneet, kun oli säkki pimeätä. Paikallinen huoltoasema neuvoi meille reitin mutta ei osuttu vieläkään, kun ei tajuttu, että pimeä avonainen portti hautausmaan vieressä oli sisäänajo. Kolmannella kerralla osuttiin oikeaan. Minä lähdin haahuilemaan, jos löytyisi joku henkilö. Onneksi yövahti oli nähnyt meidät kamerasta ja saimme yösijan, töpseli paikan. Yön hinta 20e ja sähkön saimme ilmaiseksi. Oli vessat ja suihkut järven rannalla ja paikka on kesällä varmasti kokemisen arvoinen. Oli kaupungin ylläpitämä leirintäalue.

2.4. Lähdettiin yhdeksältä taas tien päälle. Klo10.18 taas poliisi meidät pysäytti ja kova syyni auton ja meidän passeillemme. Vaan kun ei olla rikollisia niin puhtaat oli paperit.
Bielystok-Lublin 139 km 
Lublin-Rzestow 139 km
Rzestow-Krakova 150 km
Krakova-Poronia 100 km
Nämä reitit olivat muistissa Bertan astutusretkeltä Prahaan, kun emme halunneet mennä Varsovan ohitusteitä. Välillä oli pakko syödä ja taas mietittiin epäystävällistä henkilökuntaa. Vaikka olivat nuoria ja varmasti käy turisteja, eivät osanneet sanaakaan englantia. Noh ruokaa saatiin sormella näyttämällä.

Krakovasta käännyimme viimeiselle etapille kohti Zakopane, ylös mäkeen ja tietyö viidakkoon. Siitä viestiä Martyna Mrozekille. Etukäteen vähän mietitytti koska säätiedotuksessa luvattiin lunta ja olimme kesärenkailla tosin ihan pakasta vedetyillä. Tässä vaiheessa tiet muuttuivat ylämäki alamäki teiksi ja välillä vedettiin laakson pohjalla. Taisi yhdessä alamäessä kamera välähtää mutta ei olla varmoja oliko se meille. Kyllä sieltä kirje kotiin tulee ajallaan, jos osuttiin kameraan. Siihen vielä lisänä nuo loputtomat tietyöt. Vielä oli pakko tankata, kun ei tiedetty milloin seuraava asema edessä, olihan pieni ja ahdas paikka. Pimeys oli jo laskeutunut mutta Martynan portilla Poroniassa oltiin klo 20.15. Oli vähän ahtaat portit niin vieressä olivat juna-asema, jossa sai olla parkissa. Martina ja Lidia ottivat meidät lämpöisesti vastaan ja tapasimme herra Eskon, Sophirol Elon Muskin. 4-vuotias Unkarista kotoisin oleva suursnautseri uros. Puolan juniori champion, Puolan, Unkarin, Slovakian ja Romanian champion. Eskon rinnalla Fanni oli pieni mutta pippurinen. Esko oli avoin ja hyvä käytöksinen herrasmies, joka aika pian ymmärsi, miksi olimme hänen kotiinsa saapunut. Siis iltapuhteena kirmailut, paperit kuntoon ja kuuman teen juotuamme menimme juna-asemalle nukkumaan. Voi sanoa, että taas oli erittäin kylmä yö, ilman lämmitintä. Tässä vaiheessa tuli toinen tappio, kaulaketju oli auennut ja kultainen tassu kadonnut. Onneksi ketju oli puseron sisällä, se on minulle rakas koska sain sen isältäni 30-vuotis lahjaksi. Kaasuvaroittimen puuttuessa oli turvallisempaa nukkua kylmässä.

3.4. herättiin klo 7.30 lievästi jäähtyneinä ja auto käyntiin, jotta saadaan lämpöä, aamiainen bensa- asemalla ja hampaiden pesu. Päätettiin ajella ympäri ämpäri, kun missään ei koskaan mitään keritä näkemään. Käytiin katsastamassa mahdollinen hotelli yöpaikka, mutta paikkoja vain pikku autoille ja aika velliä oli pihat, kun takatalvi oli iskenyt heillekin. Kello 10 oltiin taas juna-asemalla ja mietittiin, miten saamme päivän kulumaan. Saimme Lidialta vinkin ajaa vuoristoon, jossa isot parkkipaikat laskettelijoita varten. Muutamia suksiporukoita olikin, mutta sanoivat että sesonki on ohitse. Fanni pääsi lumessa kirmailemaan, minä siivosin autoa ja kaivettiin tuolit esiin ja otettiin kasvoihin vähän väriä. Kotelnica lie paikan nimi. Aurinkoinen päivä näytti meille kauniina siintävät Tatra vuoriston huiput, siellä silmä lepäsi. Soittelin veljen tyttärelle, joka oli joulukuun alussa lähtenyt viettämään asuntoauto elämää Espanjaan ja olivat palaamassa kotia kohti. Kyselivät matolääkityksestä ja samassa tajusimme, että pitää meidänkin löytää eläinlääkäri, kun pääsiäisen juhlavietto oli alkamassa ja varmasti mikään paikka ei ole auki. Googlehaku päälle ja löytyi Zakopanesta auki oleva paikka. Siis sitä kohti ja olihan turisteja liikkeellä ja taas sama juttu mihin parkkeerata. Päivi jäi laittomalle paikalle auton kanssa ja minä siis Fannin kanssa lääkäriin. Täysin puolaa puhuva vastaanotto henkilökunta ja minä rallienglantia puhuva. Onneksi yksi mies kääntyi ovelta takaisin ja tajusi mitä haluan. Piti antaa tietoja potilaskorttiin ja sitten ehkä yksi sympaattisin mies eläinlääkäri, joka heti totesi, että puhuu huonosti englantia, niin minäkin mutta selvisimme googlekääntäjän avulla. Leima passiin ja 24 € oli hinta. Sitten takaisin Poroniaan. Täydennettiin paikallisessa kaupassa ruoka ja pullavarastoja. Odoteltiin että Martyna tulee kulma ja ripsi huollosta ja Lidia tulee tulkiksi. No taas Fanni ja Eskon kirmailut, ensin pihalla ennen kuin siirryttiin lämpimiin sisätiloihin. Tavattiin myös Martynan suloiset tyttäret ja puoliso sekä nähtiin hänen naaraskoiransa. Kun asianmukaiset hommat oli hoidettu ja pantiin sormet ristiin, että saisimme nähdä tuloksen parin kuukauden päästä. Lidia ja Martyna tekivät vielä pitkällisen puhelin kierroksen etsien meille yösijaa, jotta pääsemme lämpimään ja suihkuun. Se löytyikin ja tytöt saattoivat meidät vielä hotellin pihalle ja etsivät huoneen, joka olisi ehkä ollut haastava löytää. Halattiin hyvästiksi ja toivottiin jälleen näkemistä. LÄMMINTÄ vettä ja suihkua sekä romanttinen parivuode, mutta siihen kallistimme päämme ihan vaan yöpuvussa. Voin sanoa, että oli aika ihanaa. Gorski Resort yö maksoi 65€.

4.4. kello 8.21 auton nokka paluu matkalle kotia kohti. Googlattiin, löytyykö paristoja mistään ja etsittiin Krakovasta iso rautakauppa. Löydettiin sähköön liitettävä mutta ei nestekaasuvaroitinta. Soitto kotiin Vesalle, että mikä se toinen hälytin on mitä löytyi hyllystä, oli palavien kaasujen ja häkävaroitin. Tässä vaiheessa todettiin, että koko suvut on taas valjastettu meidän reissuumme kuka mitäkin tietoa antamaan. Suuntana Bialystok ja sama leirintäalue, juuri matkalla 78 km ennen päämäärää puhuttiin noista nopeus kameroista ja olikin poliisi tutkalla mittaamassa puun takana. Nyt jo osasimme ajaa hautausmaan vierestä sisään, sama juttu ketään ei näkynyt ja luotimme että katsovat kameraa. Tuli mies ja puhuikin pelkkää puolaa, saimme kuitenkin paikan, sähköön kiinni ja sähköinen kaasuvaroitin tulille. Yö oli kohtuullisen lämmin. Tuli myös selväksi, että Fanni antoi varoituksen, jos joku tuli liian lähellä autoa, kunnon matala haukku. Saatiin vielä ilmainen yö koska oli pyhäpäivä. Halattiin kiitokseksi ja sanottiin ne ainoat sanat mitä osattiin saksaksi Ich liebe dich.

5.4. klo 8.30 lähtö tienpäälle ja ajeltiin Latviaan asti. Klo16.20 ylitettiin raja ja "koti heselle" rekkojen väliin, joka olikin ns. vapaa parkkipaikka, ensi kerralla katsotaan, ettei ole kylmä rekka, joka käyttää autoa koko yön, mutta se tuuditti meidät taas kylmään uneen.

6.4. Piti odotella, että Super Alko avaa ovensa ja ostaa tietyille avustajille pyydetyt ostokset. Itselle ei niinkään, mutta Vesa sai ämpärillisen popcornia ja ensi syksyn joululahja likööriä varten vodka pullot. Sitten mietittiin miten päästään kotiin ja millä laivalla. yksi hinta oli yli 500 € ja toinen 260 €. Sitä halvempaa metsästettiin, melkein saimme mutta pankkikortissa oli maatunnus väärä ja se kun saatiin kuntoon, oli varaus mennyt harmaaksi. Soitto minun virolaiselle kaverilleni, että pystyykö varaamaan meille liput ja jos ei pysty onko vielä mökillä, että olisi ajettu hänen pihallensa parkkiin. Osoite oli 80 km ennen Tallinnaa ja käännös Pärnu-Jaagupi risteyksestä. Onneksi Milka sai meille lipun viimeiseen rekkavuoroon, joka oli perillä klo 00.30.

Matkalla Viroon tuli paljon sotakalustoa vastaan rekkojen kyydissä, ehkä menivät Ukrainaan. Päätetiin kuluttaa aikaa Rocca al Maressa, syötiin lämmin ateria ja etsittiin ihanaa kahvilaa, jossa oli herkku leivoksia mutta sitä ei enää löytynyt. Löytyi kuitenkin kauppa mistä löytyi edullisia lasten vaatteita.

Klo 19.20 oltiin Tallinnan satamassa odottamassa laivaan pääsyä. Fannille mummin makuupussi häkkiin sisälle ja peitto häkin päälle, jotta tarkeni laivamatkan. Ajo satamaan meni kerran pieleen, kun oltiin väärällä kaistalla mutta muuten koko matka sujui ilman harha lenkkejä. Siis olemme jotain oppineet edellisiltä reissuilta. Taas soitto kotiin Vesalle, että tule vastaan Katajanokalle ja aja edellä, että Päivi saatetaan Lahden tielle. Kalasatamassa hyppäsin omaan autoon ja Tovi ei meinannut ymmärtää, että mutsi on tullut kotiin. Me olimme kotona Kivenlahdessa klo 02.30 ja Päivi Lahdessa klo 03.30

Laskin etukäteen dieselin kulutuksen ajokilometreillä n.2700 km kulutus 10 l/ 100 km 675 €, kuittien mukaan tuli 718 € Tallinna-Zakopane-Tallinna, taisi kuluttaa vuoristossa hieman enemmän ja paikallisia kilometrejä ei ollut laskuissa mukana.

Jos olisi äiti tiennyt mihin taas mentiin niin ei olisi laskenut. Ja latte kiintiö on taas täynnä vähäksi aikaa.

Fanni oli loistava hermoinen matkakumppani, ei hötkyillyt turhasta. Oppi hyvin, että häkki oli sen oma paikka ja sinne siirtyi heti pyydettäessä. Ihan oli kuin äitinsä vaikka oli pitkä reissu, nopealla tahdilla.

9.4.2026  
Päivi ja Hansu

PS 4.5.2026 Fanni kävi ultrassa ja pieniä oli näkyvissä!